Suomen suurperhoset

Suomen Perhostutkijain Seuran suurperhossivuja tekee ja
ylläpitää Pertti Pakkanen
Sivusto on siirretty uudelle palvelimelle 24.10.2021

 

Suomen pikkuperhoset



Perhossivustot ovat työn alla
ja niitä tehdään koko ajan täydellisemmiksi.

 

 

Suomen perhoset

Suomesta on tavattu lähes 2600 perhoslajia, joista yli 2300 arvioidaan esiintyvän meillä vakituisesti. Ei-vakituisista lajeista osa on hyvin eteläisiä kaukovaeltajia, mutta suurempi osa on lähialueillamme esiintyviä lajeja, jotka eivät ainakaan vielä ole pystyneet muodostamaan kotimaista kantaa. Aktiivisen ja pitkään jatkuneen perhosharrastuksen ansiosta maamme perhoslajisto käsittäen lajien levinneisyydet sekä runsaudet, on kokonaisuutena maailman parhaiten tunnettu.


Viimeisen vuosikymmenen aikana Suomen perhosten lajimäärä on kasvanut peräti yli 150 lajilla eli selvästi yli 5 %. Tämä selittyy ensisijaisesti ilmaston lämpenemisestä, jonka seurauksena kasvukausi pidentynyt ja kasvukauden lämpökauden lämpösumma kohonnut. Samalla osa pohjoisista lajeista on vetäytynyt yhä pohjoisemmaksi ja niiden elintila kapenee koko ajan. Perhoset ovat ehkä herkimmin ja voimakkaimmin ilmastonmuutokseen reagoiva eliöryhmä ja siksi erinomainen   indikaattoriryhmä seurattaessa ilmastonmuustosta aiheutuvia vaikutuksia..


Perhoset on perinteisesti jaettu kahteen eri ryhmään suurperhosiin (makrolepidoptera) ja pikkuperhosiin (mikrolepidoptera). Ryhmäjako on vuosien kuluessa hieman elänyt, mutta viimeisinä vuosikymmeninä suurperhosiin on katsottu kuuluvan vain päiväperhoset, kiität, kehrääjät, mittarit ja yökköset. Yhteensä suurperhosia on maastamme tavattu hieman yli 1000 lajia. Loput lähes 1600 lajia ovat kuuluneet pikkuperhosiin sisältäen mm. leukaperhoset, juuriperhoset, aitokoit, pussikehrääjät, miinajakoit, kehrääjäkoit, heinäkoit, pussikoit, jäytäjäkoit, lasisiivet, tuhoojat, punatäplät, kääriäiset, sulkaperhoset ja koisat. Jo pitkään on tiedetty, että jaettelulle ei ole tieteellisiä perusteita ja systemaattisen tietämyksen parantuessa ja sukulaisuhteiden tarkentuessa mm. uusien DNA:han perustuvien menetelmien myötä perinteinen jaottelu on muuttumassa yhä keinotekoisemmaksi suur- ja pikkuperhosten sekoituetuessa yhä voimakkaammin pitkin perhosten sukupuuta.