Neulaaminen

Myrkkypullosta otetun kuolleen perhosen käsittely alkaa neulaamisella. Perhosen ruumiista otetaan pinseteillä tukeva ote, ja neula työnnetään keskiruumiin keskeltä läpi siten, että perhonen on joka suunnasta katsottuna kohtisuorassa neulaan nähden. Perhonen nostetaan neulan yläosaan niin, että yksi kolmasosa neulasta jää ruumiin yläpuolelle. Missään vaiheessa neulaamista siipiin ei saa koskea. Jos perhosen siivet ovat ylhäällä ruumiin päälle nostettuna, ne saadaan preparoinnin helpottamiseksi laskeutumaan puristamalla pinseteillä varovasti keskiruumista siipien tyven alapuolelta perhosta edestä katsottuna.

Neulaamiseen käytetään hyönteisneuloja, joita on saatavissa eri vahvuisia. Neulojen paksuudet ilmoitetaan numeroilla: mitä suurempi numero, sitä paksumpi neula. Hoikkaruumiisille perhosille, kuten pienille mittareille, käytetään ohuita neuloja (numerot 00, 0 ja 1). Paksuruumiisille, kuten isoille yökkösille ja kiitäjille, käytetään paksuja neuloja (numerot 2, 3, 4). Pienimmille pikkuperhosille käytetään ns. mikroneuloja, jotka ovat erittäin ohuita (paksuudet 0.10, 0.15 ja 0.20mm). Mikroneulat ovat lyhyempiä kuin normaalit hyönteisneulat, joten mikroneuloille neulatut yksilöt kiinnitetään normaaliin hyönteisneulaan pistettyyn styroksinpalaseen.

Levittäminen

Jotkut harrastajat tyytyvät pelkästään neulaamaan perhoset, mutta levitettyä perhosta on mukavampi tarkastella ja tuntomerkitkin näkyvät paremmin kuin lepoasennossa. Neulattu ja tuore perhonen painetaan levityslautaan niin, että ruumis asettuu laudan keskellä olevaan rakoon. Siipien tyvien tulee olla ovat samassa tasossa laudan yläpinnan kanssa. On syytä tarkistaa, ettei siipien alla ole jalkoja. Siivet levitetään siten, että ohut hyönteisneula painetaan kevyesti ensin toisen etusiiven paksujen siipisuonten takaa siiven läpi ja neulan avulla siipeä liikutetaan eteenpäin, kunnes siiven takareuna on suorassa kulmassa ruumiiseen nähden. Siipi tuetaan paikoilleen painamalla neula kiinni levyosaan. Tämän jälkeen siirretään toinenkin etusiipi vastaavasti. Sen jälkeen takasiivet nostetaan sen verran eteenpäin, että ne ovat siirtyneet kokonaan takaruumiin päältä pois. Takasiipien etureunan tulee jäädä etusiipien takareunan alle.

Näiden vaiheiden jälkeen perhosen siipien päälle pingotetaan levitysliuskat, jotka voi leikata esimerkiksi leivinpaperista. Liuskojen tulee peittää mahdollisimman paljon siipien pinta-alasta. Liuska kiinnitetään hyönteisneuloilla ensin etusiipien etureunan edestä taaksepäin edeten siten, että koko siipi on "prässissä". Huomaa, että liuskojen kiinnitysneulat eivät saa mennä mistään kohdasta siiven läpi, vaan niiden täytyy kiertää siivet. Nyt siipineulat voi irrottaa ja jos siivet tässä yhteydessä liikahtavat alaspäin, liuskat eivät ole tarpeeksi kireällä. Liuskan kiinnityksen yhteydessä liuska ei saa hinkkautua siipeä vasten, koska muuten siipisuomut irtoavat ja perhosesta tulee kuluneen näköinen.

Kun perhonen on kuivunut, liuskat poistetaan ja perhonen on valmis kokoelmaan etiketöinnin jälkeen. Pienet perhoset kuivuvat normaalissa huoneilmassa muutamassa päivässä, isot kiitäjät vaativat useamman viikon.

Etiketöinti

Perhosten etiketöinti on tärkeää, sillä ilman etikettiä perhosen tieteellinen arvo on menetetty. Etiketti on pieni paperilappu, joka sisältää vähintään seuraavat tiedot pyydystetystä yksilöstä: maa, maakunta, kunta, koordinaatit, päivä ja tallettajan nimi.

Etiketin voi tehdä tietokoneella pienintä kirjainkokoa käyttäen, jolloin etiketin lopullinen koko on noin 1 cm x 0.5 cm. Etiketti lävistetään samaan neulaan kuin perhonen. Etiketit kannattaa tehdä heti levityksen tai neulauksen jälkeen, etteivät pyyntitiedot pääsisi unohtumaan. Alla on suurennettu etikettimalli Helsingistä kerätylle perhoselle, jossa FIN tarkoittaa Suomea ja U Uusimaata, leg. tarkoittaa perhosen tallettajaa:

Etiketeissä käytetään luonnontieteellisiä maakuntamerkintöjä. Maakunnat ja niiden lyhenteet ovat seuraavat:

Koordinaatit

Koordinaatit ilmoitetaan yleensä yhtenäiskoordinaatistoa käyttäen. Yhtenäiskoordinaatisto on merkitty peruskarttoihin punaisella ruudukolla. Koordinaatit merkitään vähintään 10 kilometrin tarkkuudella. Monissa tapauksissa on syytä käyttää suurempaa tarkkuutta, mm. uhanalaiset lajit on syytä etiketöidä vähintään 1 kilometrin tarkkuudella. Samoin vakituisten keräilypaikkojen koordinaatit voi merkitä tarkemmin, automaattirysien paikat jopa sadan metrin tarkkuudella.